PUURAKENTAMISEN MÄÄRITELMÄ JNE.

Puurakentaminen ei ole tyyli vaan rakennustapa, vaikka jotkut ehkä niin luulevatkin. Saksalaiset maahanmuuttajat toivat sen Brasiliaan, jossa se saavutti nopeasti suosiota Esprito Santon, Santa Catarinan ja Rio Grande do Sulin osavaltioissa. Menetelmä on yhä suositumpi nähtävyyksien katsojien keskuudessa. Mikä sitä kuitenkin tarkalleen ottaen luonnehtii?

Kirjoittaja Angelina Wittmann sanoo: “Puurakennusta kutsutaan puolipuuksi, koska vaaka-, pysty- ja vinot pilarit liitetään yhteen, jotta saadaan aikaan tukeva ja valmis kokonaisuus puuparrujen avulla. Tämä yksin. Tämä ajatus on häilyvä ja sen merkitys voi muuttua ajan ja kulttuurien välillä “.

Puun palat liitetään yhteen päistään muodostaen rakenteellisen sarjan; nämä täytetään sitten muilla materiaaleilla, kuten kivellä tai paalutetulla maalla, luodakseen kontrastin, joka yhdessä rakenteellisen suunnittelun kanssa antaa rakennustekniikan erottuvan kauneuden (minkä vuoksi sitä usein luullaan tyylilajiksi).

Esteettiset näkökohdat johtivat “vääränlaiseksi puukoolaukseksi” kutsutun tyylin kehittymiseen, joka on yleinen joissakin Brasilian kaupungeissa. Tämä termi viittaa tyyliin, jossa puiset säleet on liimattu julkisivuun, mutta niillä ei ole mitään rakenteellista tarkoitusta, vaan ne toimivat koristeellisina elementteinä, jotka jäljittelevät maallista rakennustekniikkaa.

Wittmann osoittaa teoksessaan Fachwerk, a técnica construtiva enxaimel (Puukattoinen rakennustapa), miten tyyli on muuttunut ajan myötä sopeutuen paikallisiin rakennustapoihin ja materiaaleihin. Teollisen vallankumouksen jälkeen menetelmään sisällytettiin uusia työkaluja ja osia, jotka aiemmin olivat olleet käsityöläiskiltojen tai maanviljelijöiden toteuttamia ja joissa käytettiin lähinnä puutavaraa.